eVILJO

Yhdistysten ja
yhteisöjen
kohtaamispaikka

eVILJO on yhdistyksiä ja yhteisöjä varten oleva rekisteri aktiivisen kansalaistoiminnan tueksi ja yhteistoiminnan kehittämiseksi. eVILJO vahvistaa toimijoiden tunnettavuutta, viestintää ja verkostoitumista.

Ylläpitämällä tietojasi eVILJO:ssa ja ne julkisesti näyttämällä sinulla on käytössäsi maksuton käyntikorttinäkymä, kotisivu ja tapahtumakalenteri!

Rekisteritietoja voi päivittää milloin vain oman eVILJO-tunnuksella, jonka saat sähköpostiisi rekisteröinnin jälkeen.

Lisää yhdistyksesi tiedot eVILJO:n rekisteriin.
Historiallista taustaa

Viljo S. Määttälä

Keski-Pohjanmaa - kansalaistoiminnan maakunta

Keski-Pohjanmaalla on hallinnollisesti pitkä historia, mutta siitä huolimatta sen hallinto on varsin epäyhtenäinen ja heikosti kehittynyt. Kun Pohjanmaan eli Korsholman voutikunta 1500-luvun puolivälissä jaettiin kolmeen voutikuntaan, sen keskimmäisen voutikunnan muodostivat silloiset Pietarsaaren, Kaarlepyyn, Kalajoen ja Saloisten emäseurakunnat. Seitsemän vuosikymmentä myöhemmin Kokkolan kaupungin perustamiskirjassa uuden kaupungin kauppa-alueeseen määriteltiin kuuluvaksi hieman typistetty alue eli Pyhäjoen, Kalajoen, Lohtajan, Kokkolan ja Kruunupyyn emäpitäjät. Vähitellen tästä alueesta muodostui erilaisten hallinnollisten ratkaisujen ja kansalaistoimintojen kautta Keski-Pohjanmaan maakunta, jonka rajat ovat vaihdelleet.

Keski-Pohjanmaan maakunnallisen kehityksen pahaksi esteeksi muodostui 1775 toteutettu Pohjanmaan maaherrakunnan jakaminen Vaasan ja Oulun lääneihin. Näiden uusien läänien raja halkaisi Keski-Pohjanmaan alueen kahtia Kala- ja Lestinjokilaaksojen välistä. Maakunnan jouduttua puoliksi kahteen eri lääniin, sen hallinnollinen yhtenäinen kehittäminen on tuottanut suuria vaikeuksia.

Keski-Pohjanmaan historialliselle maakunnalle – Pietarsaaresta Pyhäjokilaaksoon ulottuvalle alueelle – on vuosisatojen kuluessa kuitenkin ehtinyt syntyä voimakasta kaupallista, teollista ja muuta yhteistoimintaa, joka on toiminut vilkkaasti uudesta lääninrajasta huolimatta. Erityisesti 1800-luvun lopulla vilkastunutta maakunnallista kansalaistoimintaa ei uusi lääninraja estänyt, vaikka jossain määrin rajoittikin sitä. Kansalaistoiminnalle tarjosi hyvän pohjan alueen pientilavaltainen asutus ja siitä johtuva talkoo- ja yhteistyöperinne, joka on säilynyt nykypäiviin saakka. Vielä alkaneella 2000-luvulla tuo runsaat kaksisataa vuotta sitten vedetty lääninraja on vaikeuttanut maakuntamme monia hallinnollisia ratkaisuja.



Sivu 1/9